Category Archives: Suomalainen keittiö

Suomalainen ruokaperinne voidaan jakaa itäiseen, läntiseen sekä pohjoiseen kulttuuriin. Niissä kaikissa on paljon samaa, mutta myös paljon eroavaisuuksia johtuen niin alueiden erilaisista luonnonolosuhteista ja elinkeinoista kuin muusta eriävästä kulttuuriperinnöstäkin. Ruokakulttuuri Suomessa on alkanut muovautumaan siitä lähtien, kun ensimmäiset asukkaat asettuivat kylmään pohjolaan asumaan. Etelä- ja Länsi-Suomi kuuluvat läntiseen ruokaperinteeseen, joka sai vaikutteita lännestä, etenkin Ruotsin kautta. Itä-Suomen ja pohjoisen ruokakulttuurin vaikutteet tulivat idästä, tyypillisimmin Venäjältä.

Metsä loi suomalaiset ruokaperinteet

Suomen ensimmäisiä asukkaita piti hengissä luonnon antimet. Metsissä kasvoi jo silloin mustikkaa, puolukkaa, vadelmia ja ahomansikkaa sekä soilla lakkaa, juolukkaa, variksenmarjaa ja isokarpaloa. Suomessa kasvoi yhteensä noin 50 marjalajia, joista 37 oli syötäviä. Valoisat yöt kypsyttivät luonnonmarjoihin erittäin korkeat aromipitoisuudet. Myös sieniä Suomessa on syöty aina, mutta siinä näkyy eri ruokaperinnealueiden erot: Länsi-Suomessa niitä ei käytetty, kun taas Itä-Suomessa niillä herkuteltiin.

Keskeinen osa ruokakulttuurin synnyssä on metsästyksellä ja kalastuksella. Tuhansien järvien maan asuttajina suomalaiset oppivat hyödyntämään veden antimia. Järvissä eli kymmenittäin kalalajeja, joita kalastettiin verkoin ja katiskoin. Metsästys on ollut paitsi ruoanhankintaa, myös kaupankäyntiä. Ainakin hylkeillä tiedetään käydyn kauppaa jo esihistoriallisena aikana ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin alkoi turkiseläinten, kuten ketun, näädän, kärpän ja oravan kaupallinen metsästys. Vähitellen Suomessakin alettiin siirtyä maanviljelyyn, mikä toi peltokasvit, viljat ja kotieläimet ruoan lähteiksi.

• Auringonvalo nostaa luonnonmarjojen väriainepitoisuutta, mikä lisää marjan makua.
• Marjojen makuun vaikuttaa myös muun muassa maaperä, lämpötila ja sateet.

Teollinen ruokakulttuuri on uuden ajan tuote

Keskiajalle tultaessa Suomi koki suuren mullistuksen, kun se liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Kansakunta alkoi organisoitumaan ja kasvamaan. Teiden kehittyminen synnytti majatalolaitoksen eli “krouvit”, jolloin ruoasta tuli yhä useammalle työ. Toisaalta ajanjaksoon kuuluivat myös suuret kuolonvuodet ja Suomen historian pahin väestökatastrofi, kun kolmen vuoden viljasadot menetettiin huonojen säiden takia. Kaikesta huolimatta 1700-luvulle tultaessa syntyivät ensimmäiset panimotehtaat. Ravintoloissa tarjoiltiin muun muassa murekkeita, lihapullia, hyytelöitä ja vanukkaita.

Vaikka yhteiskunta uuden ajan alussa monella tapaa yhtenäistyi, ruokakulttuurissa säilyi jako itäiseen ja läntiseen perinteeseen. Länsi-Suomessa yleistyivät isot viljelysmaat, toisin kuin Itä-Suomen kaskiviljelyalueilla. Myös uunityyppien erilaisuus vaikutti kahtiajakoon. Itä-Suomessa leivinuunia lämmitettiin päivittäin, mikä synnytti piirakkaperinteen. Ruoka usein haudutettiin padassa uunissa. Länsi-Suomessa taas tupa lämmitettiin takalla, ja leivinuuni lämmitettiin vain muutamia kertoja vuodessa. Silloin leivottiin kerralla paljon leipiä, joita säilytettiin ja kuivatettiin orrella.

Ruokailukulttuuria herrasväen tapaan

Keskiajalla ja uuden ajan alussa keskityttiin lähinnä pitämään nälkä loitolla. Kuitenkin renesanssiaika herätti Suomessa uudenlaisen kiinnostuksen ruokailukulttuuriin. Tarjoilemiseen, pöytätapoihin ja ruokailuvälineisiin alettiin kiinnittää erityistä huomiota. Turun linnan hovi isäntänään Juhana Herttua olivat edelläkävijöinä Suomessa uudenlaisten ruokatapojen yleistymisessä. Hänen puolisonsa Katariina Jagellonica toi Suomeen muiden ylellisyystavaroiden lisäksi haarukan ja keittoastiat. Kartanoissa herkuteltiin tavallista kansaa monipuolisemmin, mutta ruoka saattoi silti olla varsin yksinkertaista sekä sen saatavuus vuodenaikoihin sidottua.

Ruotsin suurvallan aikana 1600-luvulla ruokailusta muodostui sosiaalisen aseman osoittaja. Ruoan tarkoitus ei ollut enää vain täyttää vatsaa, vaan ruoalla ja kattauksella taiteiltiin ja pyrittiin tekemään vaikutusta. Kaupankäyntiin perustuvan talouselämän ja valtion vakiintumisen johdosta alettiin 1700-luvulla tuomaan yhä enemmän ruokaa myös ulkomailta. Ensimmäisenä tuli kahvi, josta tuli nopeasti suosittu juoma. Muita ulkomaiden tuliaisia olivat muun muassa rusinat, viikunat, appelsiinit, pomeranssi, tee ja sokeri.

• Monet vanhoista kartanoista toimivat nykyään juhlatiloina, joissa voi kokea vanhan ajan ruokailuhetken tuntua ja juhlaa.
• Ulkomaiset vaikutteet näkyvät ruokakulttuurissa yhä vahvasti.

Tarjonta laajenee ja arkipäiväistyy

Länsimainen teollistuminen alkoi vaikuttaa myös Suomessa 1800-luvulla, mikä näkyi suomalaisessa ruokakulttuurissa. Puun lisääntyvän myynnin ansiosta rahaa alkoi virrata myös maaseudulle, jolloin voitiin yhä enemmän investoida maatalouteen esimerkiksi peltoja ja eläimiä hankkimalla. Yhä useammista ruoista, kuten maidosta, voista ja kananmunista, alkoi tulla arkipäiväisiä. Maatalous perustui yhä omavaraistalouteen. Viljat ja juurekset, kuten porkkanat, lantut, nauriit ja kasvavassa määrin myös peruna, kasvatettiin itse, ja maitotuotteet, lihat ja kananmunat saatiin omasta navetasta.

Teollistumisen myötä liukuhihnatyöskentely otti ensimmäisiä askeleitaan ja koneet alkoivat vähitellen syrjäyttää käsin tehtävän työn. Maidontuotannon lisäännyttyä syntyivät meijerit ja voista tuli yksi tärkeimmistä vientituotteista puun ohella. Suomessa alkoi uudenlainen innostus ruoanlaittoon, ja se kosketti nyt lähes koko kansaa. Erilaiset maanviljelysseurat ja neuvontajärjestöt opastivat suomalaisia viljelemään ja valmistamaan ruokaa yhä monipuolisemmin. Puutarhoissa alkoivat yleistymään viinimarjat ja omenapuut, eivätkä ne olleet enää vain rikkaiden ylellisyyttä.

• Perinteinen ruokakulttuuri perustui omavaraistalouteen.
• Olisiko omavaraisuuteen palaaminen tehokas keino torjua ilmastonmuutosta tänä päivänä?

Suomalainen ruokaperinne elää

Sodan jälkeinen elintason nousu ja kaupungistuminen vaikuttivat merkittävästi ruokakulttuurin muuttumiseen. Myös naisten siirtyminen työelämään lyhensi ruoanlaittoon käytettyä aikaa. Omavaraistalous jäi pienempään arvoon ja ruoka hankittiin yhä enemmän valmiina. Etenkin vaativien ruokalajien, kuten leivän valmistaminen kotitalouksissa väheni. Vaikka ruoan tekeminen kotona on vähentynyt, perinneruokalajeja kunnioitetaan yhä. Näitä ruokia ovat muun muassa karjalanpiirakat, karjalanpaisti, mämmi, lanttulaatikko, ruisleipä ja poronkäristys. Usein perinneruokia tehdään erilaisiin juhliin. Perinneruokien arvostuksesta kertoo myös EU:n APT-merkintäjärjestelmä. Nykyajan ruokatrendiin kuuluu mahdollisimman puhtaan ruoan ja hiilijalanjäljeltään pienen ruoan arvostus. Voisi sanoa, että Suomessa kaivataan perinteisen ruokakulttuurin juurille, jolloin kasvit kasvatettiin itse, liha ja marjat saatiin lähimetsästä ja ruoka laitettiin itse prosessin hitaudesta välittämättä. Tämä on nostanut niin luomu- kuin lähiruoankin arvostusta ja kysyntää. Myös ravintolat pitävät yhtenä tärkeänä valttikorttinaan puhtaan ja ekologisen ruoan tekemistä. Samalla etsitään luonnosta uusia ravinnonlähteitä käytettäväksi; niitä ovat olleet esimerkiksi hyönteiset ja villiyrtit.