Tervetuloa tutustumaan venäläisen keittiön saloihin

Venäjä on valtava maa, jonka eri osien välillä on valtavia kulttuurisia eroja. Se näkyy myös ruokakulttuurissa. Tällä sivustolla pureudutaan slaavilaisiin makuihin, Venäläisen kulttuurin tunnuspiirteisiin ja idän kulttuurin vaikutukseen Suomessa. Sivustolta löydät parhaimmat vinkit Suomen venäläisravintoloihin ja voit lukea kulttuurin ominaisista piirteistä, kuten kosmonauteista ja maatuskoista. Kaukaa tutut maut herauttavat veden kielelle, ja innostavat kotikokit kokeilemaan venäläisen keittiön klassikoita.

Venäläisen ruokakulttuurin historia

Venäläinen ruokakulttuuri on kehittynyt vuosisatojen ajan kahdessa linjassa; palatseissa ja kodeissa. Yhteistä niille ovat raaka-aineet ja maut, kuten kaali ja hapatus. Venäläisen ruokakulttuurin kehityksen yhtenä tärkeänä kohtana pidetään 1700-lukua, jolloin tsaari ja maan ylimystö kutsuivat hoveihinsa parhaimpia eurooppalaisia kokkeja. Siihen asti maan ruokakulttuuri oli nojannut vahvasti uunissa haudutettujen ruokien varassa, mutta kuuluisien kokkien mukana maahan saapuivat liedellä valmistuvat ruuat.

Euroopasta saapuivat lieden lisäksi erilaiset leikkeleet, pihvit ja myöhemmin myös salaatit, kastikkeet ja monimutkaisemmat reseptit. Ne eivät kuitenkaan syrjäyttäneet vanhoja perinteitä, vaan täydensivät niitä. Uunissa pitkään hautuvat kaalipadat, piirakat ja keitot säilyivät maan ruokakulttuurin selkärankana uusien tuulienkin keskellä. Laajan maan ruokakulttuuriin saapui vaikutuksia riippuen maanosasta, idästä kiinalaisilta ja etelästä turkkilaisilta. Ruokakulttuuriin on myös vaikuttanut vahvasti ortodoksinen uskonto ja paaston määräykset.

Venäläinen ateria ja vieraanvaraisuus

Ruokaa kunnioitetaan Venäjällä, ja sen tarjoaminen vieraille kertoo isäntäperheen vieraanvaraisuudesta. Alkuruokapöydällä runsaine antimineen, vodkaryypyillä ja juhlallisilla maljapuheilla on tärkeä osa paikallisessa arjessa. Talon emännän ylpeys on runsas, ja oikein järjestelty alkupalapöytä juhlallisine astioineen. Vieraita halutaan kunnioittaa tarjoillen heille monenlaisia herkkuja, ja lähes joka kodin keittiössä pääosassa ovat perinteiset venäläiset herkut. Venäläisille ateria on parhaimmillaan isossa seurueessa ilman kiirettä.

Alkupalapöytä kuuluu jokaiseen hiemankin juhlallisempaan hetkeen. Siihen kootaan erilaisia piirakoita, salaatteja, juustoja, keittoja ja makeaa teetä sekä mahdollisesti votkaa. Ruokakulttuurin perusta on konstailematon, eikä perinteisiin ruokiin sekoiteta monia raaka-aineita. Pääruokana tarjotaan naudan lihaa, kanaa, lihapullia tai kalaa. Tämä osuus mukailee pitkälti suomalaista pääruokaa. Aterian päättää makea jälkiruoka, joka voi olla kiisseli, konvehtilajitelma, jäätelö tai vaikkapa makea kakkupala teen kera.

Tyypillisiä makuja venäläisessä keittiössä

Blinit, sasliki-vartaat, Olivje-salaatti, borch-keitto ja kaviaari ovat tuttuja monille maassa käyneille. Huomattavassa roolissa ovat myös esimerkiksi kaaliruuat, sienet, sampi, lohi, kaviaari, smetana, suolakurkut, tattari, ruisjauho ja hapankaali. Juhlallisella illallisella on tapana muistaa kehua emännän antimia, ja nostaa malja tasaisin väliajoin kiitokseksi. Piirakat ovat olennainen osa kulttuuria, ja ne voivat olla suljettuja tai kiinnileivottuja. Tunnetuin piirakka on lohiriisipiiras Kulebjaka.

Stroganov on yksi maan tunnetuimmista ruoista. Se on lihasuikaleista valmistettu pata, joka nautitaan smetanan ja suolakurkkujen kanssa. Syrnikit eli rahkaletut ovat tyypillinen aamiainen ja niiden kanssa tarjotaan hilloja, hunajaa ja smetanaa. Pelmeenit ovat saapuneet maahan turkkilaisten vaikutuksen myötä. Ne ovat lihalla tai sienillä täytettyjä makaroninyyttejä, joita voidaan tarjota pääateriana tai joskus jopa aamiaisena. Vorschmak on levite, joka sopii paikallisesti melkein joka tilanteeseen.

Venäläisen aterian juomat

Ystävien kesken iltaa istuttaessa paikalliset eivät pihistele juomissa. Votkasnapsit kuuluvat iloisen ruokahetken tunnelman nostattajiksi, mutta teen juontiakaan ei unohdeta. Tee haudutetaan perinteisesti samovaarissa, josta se kaadetaan hautumaan teelehtien päälle kannuun. Paikalliset keräävät monilla seuduilla luonnosta runsaasti teehen sopivia yrttejä, ja teen juomisella on pitkät perinteet kaikkien kansanryhmien keskuudessa. Sen äärellä on nautittu työläisten kesken tauoista ja tehty tärkeitä sopimuksia hovissa.

Tee kaipaa tarinoinnin lisäksi rinnalleen makeaa, ja tarjolla onkin usein pikkuleipiä ja hilloja. Venäläisille ruoka, ruokatila ja juomat ovat kunnioitettavia asioita, joihin suhtaudutaan vakavasti. Ruokaa ei hotkita, eikä pussitee ole suosiossa. Teehetki ystävän kanssa vaatii valmisteluja, ja sen takia pyöräytetään pieniä piirakoita, vesirinkeleitä tai pikkuleipiä. Alkoholijuomien kanssa nautitaan aina suolaisia ruokia kuten suolakurkkua, piirakoita, leikkeleitä ja juustoja.

Ruokien valmistustavat

Kasviksia marinoidaan, ja yleisimmät niistä ovat kaali, lanttu, nauris, peruna, kurkku, kurpitsa ja salaatti. Kalaruuat ovat suuressa arvossa, ja niitä tarjotaankin aina tärkeissä tapahtumissa. Paikalliset eivät mieluusti sekoita monia raaka-aineita, esimerkiksi kalakeittoon laitetaan usein vain kalaa ja salaatti voi koostua pelkästä punajuuresta. Ennen 1900-lukua monet paistetut riistalinnut olivat suosittuja, mutta myöhemmin ne syrjäytettiin punaisella lihalla, joka voi olla sikaa, nautaa tai lammasta.

Paikalliset ovat käyttäneet paljon villiyrttejä maustamiseen, ja monilla on oma kasvimaa kesäpaikalla. Laakerinlehti, maustepippuri, anis, korianteri ja neilikka yleistyivät vasta myöhemmin. Osaa ruoista ei mausteta loppuun asti keittiössä, vaan ruokapöydässä jokainen annostelee haluamansa määrän sinappia, etikkaa ja pippuria ruokaan. Valmisruuat ovat yleistymässä mutta niitä ei juuri arvosteta. Emännän pöydän arvostus riippuukin paljon hänen omin käsin taiteilluista ruokalajeista.

Ruoka on Venäjällä vakava asia

Venäjällä lapset opetetaan pienestä alkaen nauttimaan alkupalapöytien tarjonnasta ja seurallisuudesta aterian ympärillä. Monet paikalliset sienestävät, marjastavat ja kalastavat. Mukaan arkisiin aktiviteetteihin otetaan myös lapset, jotka oppivat jo pienenä erottelemaan kalasta ruodot ja tunnistamaan syötävät sienet. Suurissa kaupungeissa on nykyisin todella korkeatasoisia ravintoloita, joissa tarjotaan niin paikallisia kuin myös kansainvälisiä makuja. Kotien pitopöydät eivät kuitenkaan kalpene niiden rinnalla, ja niiden etuna on vieraanvarainen tunnelma.